maanantai 18. syyskuuta 2017

Leikkausta odotellessa.

Kävimpä sitten Töölöössä näyttämässä päätäni. Sisäpuolen nuo olivatkin jo megneettikuvista nähneet, joten nyt riitti ihan pärstäkertoimen näkeminen. Kai nuo halusivat tarkastaa voiko
olemassa olevia aukkoja hyödyntää kasvaimen poistossa. Ilmeisesti pystyy.
Neurokirurgin kanssa puitiin tapahtumaketju läpi oireineen, löydöksineen sekä myös hoidon suunnitelmineen. Ja suunnitelmahan on leikkaus.
Kasvain luokitellaan aivolisäkkeen kasvaimeksi, vaikka sen ei verikokeissa todettu suuresti hormoonitoimintoihin vaikuttaneenkaan. Mutta siinä se aivolisäkkeen ympärillä möllöttää.
Itse neurokirurgista jäi erittäin positiivinen kuva. Käytiin läpi ne tiedot mitä kasvaimesta on tällä hetkellä saatavilla, kasvusuunnat ja riskitekijät yms. Juteltiin leikkauksesta, toipumisesta ja ennenkaikkea hän jaksoi vastailla ehkä tyhmiinkin kysymyksiin rauhallisesti ja ymmärrettävästi.
Vaikka kasvaimen "laatua" ei varmaksi pysty sanomaan ennen patologista lausuntoa, on kasvain hyvin todennäköisesti hyvänlaatuinen.
Leikkaus tehdään nenän kautta vaikka kasvain on kookas. Tämä lienee turvallisin lähestymissuunta.
Saatan siis näyttää possulta suurine sieraimineni operaation jälkeen.
Leikkauksen jälkeen ollaan päivä tai kaksi tehohoidossa, jonka jälkeen osastolla joitain vuorokausia.
Ehkä viikonkin. Jatkohoidot sitten riippuu mitä sieltä löytyy, paljonko saadaan pois ja mihin hormoonitoimintaan leikkaus ja paineen poistuminen aivolisääkkeestä vaikuttaa.

Leikkausjonossa ollaan taas. Ehkä tässä tapauksessa kuitenkin on positiivista etten ole
kiireellisessä jonossa, vaan operaatio tehtäneen noin kahden kuukauden päästä.
Oletuksena marras-joulukuun vaihde. Toivottavasti ainakin tämän vuoden puolella.
Siis mikäli mitään odottamatonta oireiden pahenemista ei tapahdu.

Heinäkuussa alkanut projekti on ollut ajoittain raskasta epätietoisuuden sumussa kulkemista. Ajoittain "poissa olevana" ja tunnetusti lyhytpinnaisena on sijaiskärsijäksi joutunut ensisijaisesti perhe, mutta myös kaverit sekä työyhteisö. Pahoittelut heille pahan olon purkamisesta.
Arvostan suuresti saamaani tukea niin ymmärryksen, keskusteluiden kuin muunkin avun tiimoilta.
Tuskin osaan ja pystyn osoittamaan kiitollisuutta tarpeeksi.

Urheilu, tai no kuntoilu, on ollut toissijaista oikeastaan keväästä asti. Juokseminen sattuu päähän
ja aiheuttaa päänsärkyä. Sauvakävely on ollut oikeastaan ainut ulkoilumuoto.
Nukkuminen on ollut huonoa, ajoittain vain 2-3 tunnin yöunilla ei ole jaksanut innostua oikeastaan mistään. Toki oireisiin liittyy aloitekyvyttömyyttä, eli laskuutta jota väsymys ei ainakaan paranna. Palautuminen kaikesta tuntuu kestävän päiviä. Niin lenkeistä kuin esim. yövuoroista.

Kortit on jaettu, näillä pelataan...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti