keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pientä takapakkia.

Torstaina, yhdeksän päivää leikkauksesta, alkoi vasemman jalan haavan vuotaminen huolestuttamaan siinä määrin, että varasin ajan työterveyslääkäriltä.
Ihan vaan varmistaakseni asian tilan.
Huolta lisäsi oikean jalan huomattavasti parempi paraneminen, siitähän ei käytännössä ole vuotanut mitään koko aikana. Vasemmasta sen sijaan kokoajan vähän.
Ilmeisesti käynti oli paikallaan, sillä tohtori laittoi lähetteen sairaalan kirurgian polille, jossa hänen mielestään olisi viisasta ottaa verikokeet  ja viljelynäytteet. Useampi tuntihan siinä vierähti. Verikokeen tulokset tuli parin tunnin sisään, ne oli hyvät, mutta viljelyn tuloksia joutui odottamaan monta päivää. Varmuuden vuoksi aloitettiin antibioottikuuri.
Viljelyn osoittautuessa positiivisiksi voisi myös suonensisäinen antibiootti tulla kyseeseen. Onhan noita kaikenlaisia sairaalapöpöjä sun muita aina mahdollisuus saada. Tulokset tuli viljelystä vasta maanantaina, neljä päivää niiden oton jälkeen. Onneksi olivat negatiivisia.
Mutta olihan pitkä aika odotella ja tarkkailla haavaa sekä omaa olotilaa.
Syytä miksi haava ei umpeudu ei keksitty. Ehkä yhtä syytä ei olekkaan.
Liikkumaan en ole kovin paljoa pystynyt, sekin vähä on saattanut ollut liikaa. Oikealla jalalla kun ei akilleksen operoimisen vuoksi voi varata, on vasen ollut pakostakin tukijalkana. Jalka on ollut myös kokoajan paljon turvonneempi, ja alkoihan tuo vuotamaan jo leikkauspäivänä voimakkaasti. Lisäksi mielestäni vasemman haavan hakaset on laitettu paljon huonommin kiinni kuin oikean.
Kavereideni kommentit facebookkiin laittamastani kuvasta olivat "kuka lääkäri? frankenstein"???

Tänään, kaksi viikkoa leikkauksesta, otettiin hakaset pois. Oikea parantunut ennakko-odotusten mukaisesti. Vasemman hakasten poistoa miltei arvottiin, ensin otettiin puolet, jonka jälkeen päädyttiin kaikkien poisottoon. Antibiootti kuuri syödään loppuun ja suihkutusta tehostetaan pari kertaa päivässä tapahtuvaksi. Haavan päällä pidettävä rasvalappua kunnes vuoto loppuu.
Varottava on myös liikkeitä joissa haava voisi revetä. No sitähän tässä on varottu kaksi viikkoa!

Tuskasen hitaasti toipuminen tapahtuu. Onhan kahdessa viikossa menty eteenpäin, mutta kun minua ei ole luotu paikallaan olemaan, niin alkaa tämä syrjäytyminen ahdistamaan.

Nyt kun tässä ei ole muuta kuin aikaa, tulee mietittyä kaikenlaisia. Kauankohan haava voi olla auki?  Onnistuiko leikkaus? Nythän on liikkumisen vaikeuden ohella haavahoidot ollut keskiössä, kantaluun talttaus on vain vähäistä särkyä, mutta muistuttaa voimallisemmin kantapään osuessa johonkin! Kauanko niiden paraneminen kestää?
Entä onnistuiko leikkaus juoksun ja muun urheilemisen kannalta. Tuleeko näistä juoksujalat?
Miten kantaluut sopeutuu "imureihin"? Milloin pääsen sitä edes kokeilemaan?
Ehkä turhan aikaista miettiä. Vai kuuluuko pohtiminen osana toipumisprosessiin!!!

Vasen 30.9 Hakasten poiston jälkeen
Oikea 30.9 Hakasten poiston jälkeen





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti