lauantai 26. maaliskuuta 2016

Huono talvehtiminen

Maaliskuu lopuillaan, joka tarkoittaa talven selän taittumista. Pari kuukautta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja jotenkin tuntuu omakin "selkä taittuneen". Oikeastaan mikään ei ole mennyt helmi-maaliskuun aikana suunnitelmien mukaan.
Tammikuu oli toivoa täynnä pakkasista huolimatta. Vasen kantapääkin tuntui kestävän enemmän juoksentelua, pienenä kysymysmerkkinä oli kipeytyvät penikat. No penikat ei ole loppupeleissä käyneet edes mielessä, sen verran on ollut muuta ongelmaa...
Sairaskertomuksesta ei taida puuttua kuin peräpukamat. Aloitetaan olkapäästä. Oikea olkapää on aina silloin tällöin vihoitellut, vamma juontaa juoksulenkillä kaatumiseen vuosia sitten. Eikä vähätellä voi myöskään duunin treenipäiviä joissa olkapäät on saanut melkoista vääntöä. Jostain syystä tammikuun lopulla olkapää rupesi särkemään niin että yöunet meni.
Muutaman valvotun yön jälkeen oli mentävä tohtorin pakeille. Olkapää ultrattiin ja löydöksenä oli nivelrikko ja tulehtuneet lihakset. Lääkityksenä tulehduskipulääke ja viikon lepo, ei edes juoksua. Lääkkeet väsytti ja sai vatsan sekaisin, tuntui myös lisäävän astma oireita. Sain varattua hierojan sopivasti pari päivää lääkekuurin päättymisen jälkeen ja taas on sen jälkeen pärjäilty jotenkin olkapään kanssa.
Kolme juoksulenkkiä olkapääepisodin jälkeen sain tehtyä. Sitten iski ilmeisesti joku flunssa.
Viikonloppu töissä oli raskas, veto pois kuin leikkiautosta, ei kuitenkaan kuumetta. Vapaapäivät meni huilatessa ja tunnustellessa voimistuvaa hammassärkyä. Olihan se särkypäivystykseen soitettava.
Päädyttiin siinä sitten lääkäkärin kanssa yhteistuumin hampaan poistoon, ei sitten särkis ainakaan minun suussa... Ja vielä mitä, pitkän tumpuloinnin jälkeen hammaslääkäri nosti kädet pystyyn ja kertoi juurien katkenneen ja niiden poistoon vaaditaan kirurginen toimenpide. Aika toimenpiteeseen viiden viikon päähän!!! Eihän sitä siinä leukaluut puudutettuna ja suu täynnä sideharsoja ymmärtänyt purnata pitkää ajanjaksoa tai mitään muutakaan. Mutta se saatanan hammas särki edelleen mun suussa. Mihinkään ei pystynyt keskittymään ja lenkilläkin kävin vain kerran. Viikon kestin grammasen Panadolin ja Buranan voimalla kunnes oli pakko soitella uudestaan, että ei kestä vatsa ja munuaiset lääkkeitä, saati pää tätä särkyä!
Uusi päivystysaika. Edellinen lääkäri oli vienyt hampaasta kruunun, hermot näkyvissä ja juuria ei kaiketi kunnolla edes yritetty poistaa. Ei lienee ihme että särki! Tämä lääkäri teki 75 min töitä ja sai kaikki juuret pois. Päälle 8 pv. antibioottikuuri. Kraateri ikenessä vuoti 4 päivää verta ja leuka oli viikon kipeä. Mutta silti 10 pistettä ja syvä kumarrus jälkimmäiselle lääkärille. Saatan avata suuni hänelle toistekkin.

Eikä siinä vielä kaikki. Kerkesin siinä hiihtää kolme reilun parikymppistä lenkkiä kun iski uusi flunssa. Tällä kertaa kuumeen kanssa. Neljäntenä sairastelupäivänä varasin ajan työterveyshuoltoon ja tuomisina flunssan lisäksi oli poskiontelo- ja korvatulehdus sekä 10 pv. antibioottikuuri.
Ei hyvää päivää.

Nyt mie oon koputellut puuta, ehkä turhaan. Takana kuusi reeniä joista kahdella viimeisellä on juoksun aikana vasen kantapää kipeytynyt. Mielestäni kantapäässä on myös patti, jota en muista leikkauksen jälkeen nähneeni.

Minä en nyt oikeasti tiedä mitä tuon kanssa tekisi. Pitkä on prosessi jos uudestaan leikkaukseen mielisi. Enkä kyllä tiedä haluanko edes, sen verran rankka kokemus oli ensimmäinenkin kerta.
Saattaa olla myös käytön puutetta kun talvehtiminen on mennyt huonosti.

Enää en ole varma kesän puolikkaastakaan!

Peräpukamia odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti