maanantai 8. syyskuuta 2014

Juoksemattomuusraportti

(Julkaistu Facebook ryhmän Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 seinällä 9.6.2014)

Kyllä on pintakaasuteltu upeasti ja niistä saanut lukea mitä hienoimpia raportteja. Onnittelut saavutuksista tasapuolisesti ja kiitokset kirjoituksista, niitä lukiessa miltei itsekin juoksee!
Näiden upeiden kisa- ja juoksuraporttien sekaan uskaltaudun minäkin laittamaan omani. Tässä ei kilometreillä eikä vauhdeilla herkutella, päinvastoin. Mutta olkoon tämä vaikka ”telakkatyöläisen” raportti.
Tämä tarina alkaa joulukuun puolenvälin tietämiltä jolloin juostessa alkoi oikea akillesjänne ja kantapää oireilla. Alkuun kipu tuntui vain juoksun aikana, mutta jo viikon kuluttua kipuilua saattoi olla lenkin jälkeen usean tunnin ajan. Joulun aikoihin kivun takia joutui pitämään lepopäiviä, ja vuodenvaihteen jälkeen useamman peräkkäin. Lenkeille valmistautumiseen kuului oleellisena osana parvekkeelle jäätymään nostettu ämpäri tai saavi.
Suunniteltu tammiputki tyssäsi heti ensimmäisenä päivänä juostuun 8k lenkkiin, jossa akillesjänne äityi niin pahaksi, ettei ponnistamisesta meinannut tulla mitään. Viikon huilin ja kylmähoitojakson jälkeen päätin kokeilla sauvakävelyä, joka tuntuikin parin kerran jälkeen luonnistuvan siinä määrin että uskoin myös juoksemisen onnistuvan. Neljä 8-10k lenkkiä sain suoritettua hiljaa hiipien, mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoa. Näiden lenkkien aikana rupesi myös vasen akilles-kantapää oireilemaan, ollen jopa oikeaa arempi. Edessä oli taas tauko, tällä kertaa se venähti kahden viikon mittaiseksi. Työpaikallani on joskus mahdollisuus irrottautua liikuntavapaalle, niinpä sen hetken koittaessa on siitä mahdoton kieltäytyä. Tämä 6. helmikuuta juoksua harrastavan työkaverin kanssa tehty lenkki olikin sitten viimeinen mitä olen kyennyt tekemään. 10k lenkin viimeisillä kilometreillä molemmat jalat kipeytyi niin, ettei loppupäivänä kävelemään päässyt eikä säryiltä seuraavana yönä nukkumaan kyennyt.
Tässä vaiheessa sain avuttomuuskohtauksen, koin poikkeuksellista heikotusta ja hakeuduin työterveyslääkärin vastaanotolle. Molemmissa akillesjänteissä todettiin tulehdus ja määrättiin liikuntakieltoon. Viikon päästä oli tulehduskipulääkkeet syöty, mutta jalat edelleen soseena. Luonnollisesti liikuntakieltoa jatkettiin, uusi käynti jos…
No lääkärin todistuksen sain Finlandia-hiihdon perumiseen.
Maaliskuun alussa sitten lääkärikin nosti kädet pystyyn ja laittoi lähetteen fysiatrille röntgenin kautta.
Fysiatrin laittamat kortisoonipiikit auttoivat tulehdukseen, mutta ei itse aiheuttajaan. Röntgenkuvien perusteella diagnoosiksi ehdotettiin Haglundin kantapäätä (syndroomaa). Tämä on luonnollisesti molemmissa kantapäissä.
Kyseessä on kantaluuhun muodostuva luukasvu. (Näkyy kuvassa sarvena kantaluun yläkulmassa).
Osittain syntymästä asti ollut kantaluun epämuodostuma, jossa kantaluun muoto on kulmikas, pyöreän sijaan. Iän ja rasituksen seurauksena akillesjänne ei enää palaudu, vaan hankaa ”sarveen”, jonka ärsytyksestä sitten akillesjänne sekä limapussi tulehtuvat. Pitkäaikainen tulehdus taas lisää kalkin muodostumista akillesjänteen ja kantaluun väliin, ja lisää osaltaan kasvua. Näin lukuja vaille lääkärinä ymmärsin asian osimoilleen olevan!
Fysiatrin myötävaikutuksella sain tilaisuuden esitellä kantapäitäni ortopedi Sakari Oravalle. Alansa yksi pätevimmistä vahvisti diagnoosin ja kertoi ainoana hoitomuotona olevan leikkauksen. Siinä kantaluusta poistetaan ylimääräinen luu sekä muotoillaan se uudelleen, samalla myös akillesjänne ”siivotaan”.
Toipuminen leikkauksesta on parhaimmillaan kaksi kuukautta, jonka jälkeen juoksuharjoittelun voi aloittaa erittäin lyhyillä juoksupätkillä. Huonompia toipumiskertomuksia on netti pullollaan!
Helppoo kuin heinän teko. Sponsorin puuttuessa, rajoittaa kustannukset suinpäin leikkaukseen ryntäämistä.
Sakke ottais 2500€/kantapää, joten köyhä suurperheen isukki on ollut pakotettu hakeutumaan kunnalliselle puolelle, josta ei vielä ole kuulunut mitään. Lähete on ollut kuukauden matkassa.
Kenkien käyttö on myös haasteellista puuhaa, käytännössä Crocsit on ainoat jalassa viihtyvät kengät.
Kiitos, jos jaksoit näin pitkälle lukea. Ymmärrän niitäkin jotka eivät jaksaneet!
Kaasutelkaa tai ette, mutta nauttikaa!

2 kommenttia:

  1. Täällä kohtalotoveri. Minulla monen vuoden potemisen jälkeen haglund johti akilleksen katkeamiseen heinäkuun lopussa. Nyt oltu 7 viikkoa kipsissä. Heinäkuun alussa laitettiin HUS:iin lähete leikkausarvioon, ja nyt tällä viikolla tuli kutsu, eli pari kuukautta meni. Olen kyllä kuullut, että näitä putsaus/tasoitus-leikkauksia ei HUSissa ainakaan juuri tehdä, mutta omakohtainen kokemus nyt siis jäi väliin. Terveystalon hinta leikkaukselle oli 3500€, eli Orava liki edullinen:-/ Kerään omaa juttua vähitellen osoitteeseen akillesvamma.blogspot.com. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista "kohtalotoveri". Sinulle on käynyt juuri se mistä minua on varoitettu. Taidan päästä helpolla sinuun verrattuna. Omat oireeni on alkaneet vuosia sitten, nyt joulukuussa ne vain äityivät liian tuskaiseksi.
      On siis ollut hyvinkin perusteltua keventää tahtia.
      HUS:n sairaala se on Hyvinkäälläkin. Toivottavasti höyläävät tarpeeksi. Olen kuullut liian vähäisen poisoton altistavan nopeaan uusiutumiseen.
      Voimia ja toipumista sinulle, laitan blogisi seurantaan.

      Poista