torstai 18. syyskuuta 2014

Kantapäiden leikkaus 16.9.2014

Nukuin rauhattomasti, heräilin useampaan kertaan yön aikana, klo 6.15 nousin ylös,
väkisin makaamisesta voi saada syytteen. Aamupalaa ei saanut syödä, ei ollut nälkäkään. Illalla olin syönyt rahkaa ja banaanin. 2 dl olisi voinut juoda vettä, kahvia tai teetä. Muistissa oli 10v. sitten tehdyn napatyräleikkauksen jälkeinen nukutuksesta aiheutunut huonovointisuus, parempi olla laittamatta mitään suuhun!
Ilmoittautumisaikani oli 10.30 Hyvinkään sairaalan LEIKO osastolle, mutta kuljetusteknisistä syistä vaimoni kärräsi äijän työmatkallaan jo yhdeksäksi pelipaikalle. Pari tuntia joutui odottelemaan ennen kuin sairaanhoitaja otti haastatteluun. Tarkistettiin tiedot ja varmistettiin lääkitykset, syömiset ja muut asiaan liittyvät jutut. Samalla selvisi suunnitelmasta nukutuksen sijaan käytettäväksi aiottu spinaalipuudutus. Onneksi oli maha tyhjä. Olin mielessäni koko ajan ajatellut nukutusta, taju pois ja herätessä kantapäät paketissa. Pelkkä ajatus hereillä olosta leikkauksen aikana, saati tietoisuus ja tuntemus kantaluiden talttaamisesta meinasi aiheuttaa ison jytkyn, housuun!
Värin paetessa kasvoilta, katsoi hoitaja parhaaksi keskustella aiheesta anestesialääkärin kanssa.
Ennen anestesiatohtoria jutuille kerkesi leikkaava kirurgi. lääketieteen tohtori, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri. Oli tutustunut tietysti jo ennakkoon kuviin ja lähetteisiin kun ei ollut sama ortopedi joka lähetteen teki. Nopea kertaus oireista, kestosta, aiheutuneista vaikeuksista työssä ja harrastuksissa yms. Tutki jalat ja teki tussilla merkintöjä. Kysyi vielä olenko varma että molemmat tehdään kerralla, epäili leikkauksen jälkeisen elämän haasteista tulevan suuria. Päädyttiin molempien leikkaamiseen. Vasemmasta poistetaan pelkästään luukasvama ja oikeasta avataan myös akillesjänne, joka tarkistetaan tulehduksen aiheuttamien vaurioiden selvittämiseksi ja vähintään "putsataan".
Seuraavaksi sitten nukutuslääkärin pakeille. Kerroin pelkoni ja epäilykseni henkisestä kestämisestä selkäydinpuudutuksessa. Kyllä nämä on ammattilaisia isolla A:lla. Herra sai minut sen verran vakuuttuneeksi leikkauksen aikaisesta kommunikoinnista, puudutuksen yleisestä turvallisuudesta, operaation jälkeisestä "helpommasta palautumisesta" sekä nopeammasta kotiutumisesta, että otin riskin ja päädyttiin spinaalipuudutukseen.
Sitten jäätiin odottelemaan saliin kutsua.
Kello 13.20 siirryttiin saliin. Yllättävän paljon henkilökuntaa paikalla, kaikki ystävällisiä ja iloisia, hyvä ettei yläfemmoja heitetty. Aloitettiin selällään maaten tiputuksen yms. härpäkkeiden laitolla. Sitten kyljelleen sikiöasentoon ja selkäydinpuudutus. Pientä paniikkia syvällä sielussa. Onneksi siinä ei kauaa mennyt. Seuraavaksi sitten mies aseteltiin mahalleen leikkausasentoon, tämä valmistelu kesti yllättävän kauan. Vähän väliä tiedusteltiin vointia ja kokeiltiin puutumisen etenemistä.
Itse leikkaus alkoi n.14.15 (tarkkailin kelloa, mutta sen verran olin muualla, ettei kaikki ajat jäänyt mieleen). Ensimmäistä viiltoa en huomannut, hoitajan kysyessä tuntemuksia, kerroin että tiedostan jalkojen kimpussa jonkun olevan, mutta mitään kipua tai vastaavaa en tunne. No jalka oli siinä vaiheessa jo avattu. Muutenkin hoitajat pitivät minut kartalla kertomalla homman etenemisestä koko leikkauksen ajan. Oikeastaan ainoat tuntemukset oli taltalla ja vasaralla tehdyt naputukset, jotka tuntui selkärangassa asti. Muutoin noin tunnin kestäneestä operaatiosta ei tuntemuksia tullut.
Jos jotain, niin niskat väsyi ja naaman alla ollutta tyynyä joutui pöyhimään.
Kaikki ennakkokäsitykset selkäydinpuudutuksesta lensi roskikseen. Hyvä että puhuivat ympäri.
Lopuksi kirurgi kertoi mitä oli tehnyt. Molemmista kantapäistä poistettiin luupatit, paksuudeltaan noin sentin. Niiden ei pitäisi enää hangata akillesjänteisiin, miten paljon luuta poistettiin kasvaman alta jäi kysymättä. Oikea akillesjänne halkaistiin muutaman sentin matkalta ja putsattiin. Oikealla jalalla ei saa varata kuukauteen, vasen kestänee kepeillä kevennettynä, mutta suositteli alkupäiville pyörätuolilla liikkumista.
Sitten siirto heräämöön odottelemaan puudutuksen häviämistä.
Leikkaava lääkäri kävi vielä myös heräämössä juttelemassa. Kertoi leikkauksen hänen mielestä onnistuneen, mutta myös mahdollisuudesta vamman uusiutumiselle, sekään kun ei ole harvinaista.
Sen aika näyttää. Kehotti uudelleen varomaan ensimmäisten vuorokausien liikkumista ja oikealle jalalle varaamista. Toivotti tietysti paranemisia. Jälkitarkastus 3 kk. päähän, johon haluaa kokemukset molempien kantapäiden yhtäaikaisesta leikkauksesta toipumisesta. Sairauslomaa kertoi kirjoittaneensa lokakuun loppuun, työterveyshuolto hoitaa jatkossa mm. ihohakasten poiston sekä mahdollisen sairausloman jatkon.
Parin tunnin odottelun jälkeen fysioterapeutti tuli opastamaan kepeillä kävelyä. Eihän siitä mitään tullut, jalat oli vielä puutuneet eikä suostuneet yhteistyöhön. Tunti lisää, ja pystyin jo seisomaan. Kotiinlähdön hetkellä ehdottivat pyörätuolin mukaan ottamista, mutta kun keppien avulla pääsin just just liikkumaan, jätin tuolin pois. No sehän osoittautui jälkeenpäin ajateltuna virheeksi. Vasen alkoi vuotamaan ensi metreillä. Hetken harkitsivat siteiden avaamista, mutta kun luuhun asti tehty haava olisi pitänyt hoitaa kliinisessä paikassa, päätyivät lisäsidosten laittamiseen, sekä antoivat kotiin sidenipun päälimäisten vaihtoa varten.
Kotimatkalla, jossa poikettiin apteekin kautta, vuoto paheni jatkuen jonkun verran aamuyöhön asti. Pyörätuolilla liikkuen tältä olisi varmaan vältytty. Hitto että pitää olla itsepäinen jästipää.
Onneksi loppui edes silloin.
Muutaman tunnin kotona olon jälkeen, ja lopunkin puudutuksen hävittyä alkoi särky. Ei mitään ihan järisyttävää särkyä, mutta nukkumisen estävää. Lisäksi kun tuli tarkkailtua vuodon etenemistä, oli ensimmäinen yö todella hankala.

Seuraava aamu 17.9. Sängystä nouseminen tuskallista. Nilkat ei meinannut millään taipua asentoon joka olisi mahdollistanut kävelyn, tai edes pystyssä pysymisen. WC reissu oli pakko tehdä.
Muutama sentti kerrallaan etenin keppien kanssa. Varoin pitkiä askelia ettei mikään repeäisi, tai verenvuoto alkaisi uudelleen.
Paluumatkalla jäin keittiöön lääkkeiden ottoon ja aamupalalle. Reilun puolituntia maailman menoa istuen ihmeteltyäni, rupesi pyörryttämään, hikosin paidan märäksi. Oli pakko mennä lattialle pitkäkseen josta konttasin olohuoneen sohvalle. Taju ei mennyt mutta aamupala ei pysynyt sisällä. Onneksi tytär kerkesi toimittamaan ämpärin ympäristöhaitan estämiseksi. Johtuiko lääkkeistä vai mistä, en tiedä.
Siinä meni sitten muutama tunti sohvalla maaten.
Iltapäivällä työkaverit kyselivät vointia. Jälleen kerran saan olla onnellinen hyvästä työyhteisöstä. Minulle toimitettiin kotiin asti pyörätuoli, kun olivat huolissaan liikkumisestani. Kerrassaan upeata.
Myös olo parani, ruoka pysyi sisällä ja kipulääkkeet piti suurimmat kivut aisoissa. Aika tarkkaan on vaan aikataulussa lääkkeiden kanssa pysyttävä.
Iltasella rullailin lähikauppaan, vaimon avustamana. Noloahan tuo liikkumismuoto on mutta,
mieltä piristi ja hienoa oli saada raitista ilmaa.
Myöhemmin tietokoneen avattuani ja tilannekatsausta naamakirjaan KPK 24/7 sivuille laittaessani tuli seuraava hieno elämys. Kyllä on sosiaalisella mediallakin suuri voima mielihyvän tuottamisessa. Uskomaton määrä tsemppausta ja kannustusta. Tuntuu kuin kaikki olisi hyviä tuttuja ja kavereita, vaikka oikeasti en tunne kuin murto-osan. Se kai tuossa hienoa onkin.
Kiitos että saan olla yhteisössä mukana!

18.9. Vaimon syntymäpäivä. Toinen yö menikin jo paljon paremmin. Ehkä univelkaakin oli, asentoa vaihtaessa heräilin ja kerran lääkkeitäkin nousin ottamaan mutta, kokonaisuutena nukuin varmaan 6-7 tuntia. Sama nilkkojen jäykkyys aamulla. Pitkään piti tasapainoa hakea. En tiedä kiristääkö ompeleet vai sidokset. Liikkeelle lähtö on tuskallista. Aamutoimien jälkeen rullatuoliin istumaan, tässähän elämä rullaa mukavasti. Eikä taida särkykään olla tänään niin voimakasta. Tosin en ole jalkoja juuri rasittanutkaan.
Huomenna saa avata siteet ja suihkuttaa haavaa. Jännää mitä sieltä löytyy!
Mitähän jäynää vaimolle keksis, ihan kostoksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti