tiistai 13. tammikuuta 2015

Kyllä ollaan syvällä.

Vuosi on alkanut samoin kuin edellinen päättyi. lenkkeilemättä. Tohtorin varoittavat sanat mielessä päätin ottaa jonkin aikaa hissukseen. Yhtään harjoitusta en ole kuukauteen tehnyt.
Paitsi tänään. Tänään petti hermo ja kaivoin hiihtimet varastosta ja suunnistin ladulle. Fiilis oli kuin lapsella jouluna, äkkiä mulle kaikki tänne nyt. Ja kyllä se mahtavaa olikin, ainakin eka puoli kilometriä, joka oli alamäkeä... Ensimmäisen ylämäen päällä katsoin sykettä. 168, ja niin varovasti kun olin yrittänyt mennä. Siihen loppu menohalut, tai haluja olisi ollut muttei kykyjä. Siitä mäestä ei sitten enään toivuttukkaan, vaan reilun kymmenen kuntoiluyksikköä rimpuilin happivelassa, ja vaikka kuinka yrittin itselleni kertoa että rauhassa nyt, ihan hissukseen, ei syke laskenut koko lenkin aikana lähellekkään pintakaasulukemia. Suunto kertoi sykkeen läpyttäneen jossain kohtaa jopa 179 kertaa minutissa. Keskiarvokin 161. Epäilen mittaria, lähetän huoltoon!
Onhan tuossa innostuksella oma osansa. Eka hiihtolenkki liki vuoteen ja treenit ovat olleet kaikkea muuta kuin sykkeen nostatusta. No ehkä maastopyörällä on päässyt happea haukkaamaan kesän aikana, mutta sitä ei lasketa. Selkeä johtopäätös on paska kunto. Niin huono että hävettää.
Suuntahan on vaan ylöspäin, alemmas ei taida päästä. En tiedä onko lohduttava tieto.
Vähä sama homma kuin köyhyys. Eihän se hauska asia ole vaikka naapuria naurattaakin.

No sitten kantapäät. Vapaan kenkä tuntui melko hyvältä. Ei juurikaan hiihdon aikana hangannut tai muutenkaan häirinnyt. Ei myöskään kipuja. Sitä vastoin huomasin vaistomaisesti hieman aristavani tai varovani liu'un alkaessa. Jotenkin turhaan, mutta onhan niitä saanut kauan varoa, kai se on niin syvässä muistissa. Toinen seikka mikä kiinnitti huomion oli heikko voimataso. Jo muutaman kilometrin jälkeen alkoi pohkeet huutaa hoosiannaa ja armoa. Ei lienee yllätys sekään.
Hiihdon jälkeen oli hienoista arkuutta kantapäissä havaittavissa ja akilles "normaalin" arka ja jäykkä.
Kuitenkin paljon paremmat kuin osasin odottaa. Enemmän nuo on töissäkin kipeytyneet työkengistä kuin nyt hiihtäessä. Joten siitä on hyvä mieli ettei ole paha mieli!

Tässä ei nyt auta muu kuin lisätä vähitellen ulkoilua. Vapaa hiihto ensipuraisulla tuntuis luonnistuvan, mutta tarvii nyt oikeesti edetä pikkuhiljaa. Ja ehdottomasti täytyy pudottaa koneesta tehoja... Perinteisen kenkä ei istunut kotona soviteltuna niin hyvin jalkaan kuin vapaan, mutta kokeilla sitäkin täytyy. Toivottavasti nuo hiihtokelit vaan säilyis.
No onhan mulla uudet IceBugit, ulkoillaan niiden kanssa sitten jos lumet lähtee.

Mutta uskallanko sanoa ja luvata. Tästä se lähtee... Taas.

ps. Finlandia Hiihtokin olis tuloillaan, Ilmo sisällä 50k vapaalle. Vielä en sitä peru, vaikka kaikki muut suunnitelmat kisojen suhteen olen perunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti