Haaveilin
jossain vaiheessa kirjoittavani kuntoilusta, lenkkeilystä, ehkä jopa
harjoittelusta. Tiedä vaikka jopa oikein harjoitusohjelman mukaisesta treenistä ja sen
analysoimisesta. Mielekästä olisi myös kisaraporttien tuottaminen tai kertoa vaikka mahtavista
lenkkeilymaastoista, mäkineen, mutkineen tai polkuineen. Juoksufiiliksestä
kevyessä sateessa tai hiihtämisestä auringonpaisteissa pikku pakkasessa
luistavin suksin. Uudet varusteet ovat aina olleet hyvä lisämotivaation lähde,
ja pieni kirjaus niiden käyttökokemuksista sopisi mainiosti muiden juttujen lomaan.
Jos nyt heitän haaveilun nurkkaan ja kuvaan viime kuukausien liikuntaani niin,
voinen kertoa käyneeni muutaman kerran sauvakävelyllä.
Ja raportti loppuisi tähän, ainakin omakohtaisesti koetun liikunnan osalta.
Ei ole tarvinnut ohjelmaa väsätä tai kisailmoittautumisia tehdä. Pururadat ja
polut olen kiertänyt, …kaukaa. Sade olis kuitenkin tullut räntänä vaakasuoraan
niin, että naama olis näyttänyt sateen pieksemältä lehmän p…alta. Suksetkin olisi
luistanut väärään suuntaan, eikä uusille varusteillekaan liiemmälti tarvetta
ole ollut.
Joten tehdään tästä sitten perinteinen sairauskertomus.
Maaliskuun alussa miestä testattiin ja tutkittiin kolmikuutautistarkastuksessa.
Siihen lupasin palata, mikäli aihetta ilmenisi, ja olisihan tuossa aihetta
ollut.
Se golfpallon kokoinen möykky keskellä päätä kerkesi aiheuttaa aivolisäkkeen
etulohkon vajatoiminnan, jonka johdosta hormonitoiminta on puutteelinen ja
Thyroxin sekä kortisonilääkitys aloitettiin. Kortisonin oma tuotanto saattaa
elpyä mutta kilpirauhaslääkitys seurannee mukana loppuelämän.
Magneettikuvien perusteella marraskuisessa kasvaimen leikkauksessa ei saatu
kaikkea poistettua, joten tie vei sädehoitoklinikalle. Huhtikuun loppupuolella
alkoi 28 perättäistä arkipäivää kestänyt hoitojakso, joka loppui vasta kesäkuun
puolella. Jakso oli aika rankka pohjattoman väsymyksen, pahoinvointi- ja
päänsärkyjaksojen takia. No siitä selvittiin vaikka toipuminen on edelleen
kesken.
Hiukset säilyi, pulisongit ei, joten hortto kaaloon ei taida päästä laulamaan.
Itse sädehoito ei kauaa kestänyt. Enemmän taisi mennä aikaa miehen asetteluun
lavetille kuin hoitoon. Pää ruuvattiin kiinni ”mittojen mukaan” tehdyllä
maskilla pöytään. Kone ympärillä liikkui antaen säteen tarkkaan lasketusta
suunnasta. Hoidon normaali kesto oli 20 min tuntumassa. Itse sädehoito ei
tuntunut miltään. Vahvan ahtaanpaikankammon omaavalle narkoosissa tehty hoito
voisi sopia paremmin. Jotenkin minä siitä selvisin ilman. Tuntemukset tuntuivat
tai tulivat ”viiveellä” päänsärkynä, pahoinvointina ja väsymyksenä.
Vahvana muistikuvana hoitojaksosta jää erittäin ystävällinen henkilökunta.
Taitavat valita empaattisimmat henkilöt siihen taloon. Kiitos ja kumarrus vielä
kerran.
Pikkuhiljaa tässä kerään itseäni kasaan. Vointi,
jaksaminen, ehkä myös yleinen kiinnostus lisääntyy päivä päivältä. Pystyn jopa
sinnittelemään joitain päiviä ilman päiväunia, vaikka en silti suurta
houkutusta sohvalle pitkäkseen heittäytymiseen tarvitse.
Sairausloma on vaihtumassa vuosilomaksi. En tiedä huomaako muutosta mitenkään.
Töihin paluu tapahtunee heinä-elokuun vaihteessa 50 % työajalla.
Sauvakävely on ollut hyvinkin satunnaista ja muu liikunta olematonta. Juosta ei
jaksa kuin muutaman sata metriä ja siitäkään ei sitten palaudu. Lisäksi oikea
polvi on tykännyt kyttyrää lenkkeilystä jopa niin paljon että huili päiviä on
pitänyt pitää useampia. Onkin lenkkeilyn lottovoitto jos samaan päivään osuu polvikivuton
ja aloitekykyinen päivä.
Juuri tällä hetkellä en näe itseäni enää missään juoksutapahtumassa, ainakaan
juoksemassa. Toivon jaksavani pitää jonkinlaista kuntoilua yllä jo oman
mielenterveyden kannalta, ja ei kait tuosta nyt suurta haittaa muutenkaan ole.
Kunhan mies vain pysyisi kasassa.